Go to content

Haarus tarjoaa monipuolista luontoa aina kangasmetsistä rantalehtoihin. Lukuisat historialliset nähtävyydet kertovat alueen historiaa.

Nähtävyydet top 5

  1. Hiekanoton jäljet Haaruskankaalla
  2. Haarusjärven pohjoisosan lehdot ja luhdat
  3. Ellanvainion torppamaisema ja rauniot
  4. Joutsenlammin lintulampi
  5. Tervahauta

Luonto

Kasvillisuus

Haaruskankaan karun kauniit hiekkamaat sijaitsevat jo jääkaudella syntyneen hiekkaharjun päällä. Kuivissa kangasmetsissä valtapuu on mänty ja aluskasvillisuus koostuu puolukoista, kanervista, hirven- ja poronjäkälistä, mutta myös mäntykukista.

Hiekkanotossa syntyneiden lampien "hiekkamonttujen" rannoilla kasvillisuus on rehevämpää; puusto kostuu koivuista, lepistä ja pajuista. Hiekkaharjun moreenialueet kasvavat kuusta, mustikkaa, sammalia ja kellotalvikkia.

Hiekkaharju rajoittuu puistoisiin soihin, rämeisiin, joissa voi haistaa suopursun tuoksun. Etenkin Haarusjärven pohjoisosissa on rehevämpiä pajuluhtia ja korpikuusikoita.

Elämistö

Haaruksessa viihtyy myös erämaanlajeina tunnettuja elämiä, kuten karhuja ja korppeja. Hirviä ja kauriita tavataan alueella säännöllisesti. Talvella alueella laiduntavat myös metsäpeurat. Metsäjänikset, oravat, metsämyyrät, -hiiret ja päästäiset edustavat pienempiä nisäkkäitä.

Haarusjärvellä pesii niin taivaanvuohia, telkkä, närhi ja rantasipi. Haarusjärven pohjoispäässä on pesii myös liito-orava sekä palokärki. Lehtoalueelta uimarantaan päin, järven rantapenkan takaa löytyy harvinainen pajuluhtasuo, jossa myös pajusirkku pesii.

Haarusjärvellä esiintyy kolme sammakkolajia; ruskosammakko (Rana temporaria), rupikonna (Bufo bufo) ja viitasammakko (Rana arvalis). Näistä ruskosammakko on yleinen myös Haaruskankaan lampien läheisyydessä. Ruskosammakkoa ja viitasammakkoa on aika vaikea erottaa toisistaan, mutta ne ääntelevät erilailla ja kutuaikana viitasammakkokoiraat muuttuvat sinisiksi.

Historia

Haaruskankaan historia alkaa jääkaudelta, jolloin Haaruskankaan hiekkaharju muodostui jääkautisen jäätikköjoen hiekasta. Kivikaudella Haaruskankaan saari sai ensimmäiset asukkaat; näistä asuinpaikoista on jäljellä edelleen painanteita reittien varrelle. Kankaan pyyntikuoppien avulla metsästettiin peuroja ja muita eläimiä.

Myöhemmin, kun asutus oli jo siirtynyt lähemmäs rannikkoa, alueen vallitseva käyttö oli tervanpoltto, josta on jäljellä edelleen muutamia tervahautoja. Myös puuhiiltä valmistettiin Haaruksen avoimilla kankailla. 

1900-luvun alussa Haarusjärven uimarannan alueella oli Ellanvainion torppa, josta on edelleen jäljellä rauniot ja vanhat peltoalueet kiviaitoineen.1900-luvun toisella puoliskolla alueelta otettiin hiekkaa, joka on synnyttänyt alueelle lukuisia lampia.